Toinen valu

Mies toi illalla uuden Sievertin kaasupullon ja ajattelin, että mä vähän vaan kokeilen sulatella lisää hopeaa... Vähän jäi tuo edellinen valu kaihertamaan mieltä, notta oliko vain hyvää säkää, mutta niin se hopea plurahti taas grillihiilen uumeniin *lol* ja sieltä tulla tupsahti sydän - vähän suurempana tällä kertaa.



Sitten innostuin vielä viilailemaan, kun kaverille on äitikoru tilauksessa ja tuli tunne, että tästä se lähtee. Koru on punottua papuketjua ranteeseen, joten käsityö aste on suuri. Pitää vielä tuunailla tätä, kaiverrus ei mennyt täysin putkeen jne. Takapuolen jätin käsittelemättä ja se näyttää samalta kuin ensimmäisen valun kuvassa.

Rähjääntynyt mirri

Kokeilin tällä kertaa "piirtää" hopeaan kaivertimella. Jotain tarpeeksi yksinkertaista muotoa, koska en osaa piirtää! Tämä Hello Kittyn yksittäiskappale on kyllä raukka niin räjähtäneen näköinen, mutta tulipahan kokeiltua :D



Luonnossa tuo näyttää ihan hyvältä kaukaa katsottuna, mutta lähempi tarkastelu näyttää siltä, kuin olisi kyntänyt pellolla ilman jousitusta... tai sitten mun karkkikaivurilla on hyppykuppa.

Ja niinkuin moni muukin, menin kans uteliaisuuttani Bloglovin'a vahtaamaan, namiska tuolla sivupalkissa.

Jos mä oisin sä,

kyl mäki olisin mun kaa - Cheek.

Jou!

Nyt ei mahda mitään, että näitä kaiverrusjuttuja vaan punnaa tuutista ulos. Tuo Cheekin biisikin on
jäänyt kummallisesti päähän pyörimään enkä voinut vastustaa tuota loppureplaa sinkkua pikkuveljeä
myöhästyneellä synttärilahjalla lahjoessa :)



(Hei-ei!)

Perkules

Vitsit meni hermot kuvaamisessa. Ei sitten niinku millään saanut asiaansa tuotua esiin, kun kirjoitukset peilasi ja välillä oli kuvaaja hampaat irvessä hopeassa vastassa. Selkä rutajaa ja nyt täytyy tyytyä sisälukutaitoon: Aina rinnallasi.



Pyörin puoli päivää autotallissa etsien sopivia välineitä laatan reunojen pyöristämiseen, notta siitä tulisi helmihattu. Hattu onnistui ja kädet tutisten tartuin taas kaivertajaan. Tuli väliin kiinalaisia kirjaimia, mutta onneksi sen sai hiomalla korjattua. Kaulakoru on 60cm pitkä ja iso vuorikristallirondelli kooltaan 10x14.

Mies oli kyllä kovasti sitä mieltä, että laatassa pitäisi lukea: tulen rinnoillesi /o\

Harakanvarpaita

Etsin kunnes löydän - oikean tatsin tähän touhuun.

Mies toi yllättäin kaivertimen töistään ja innoissani aloin huristella sen kanssa hakien vähän tuntumaa isoon möhkylään. Testailin vehjettä metallin palasiin ja vähän khh:n pöytäänkin vahingossa \o/ En malttanut olla kauaa erossa hopeasta ja ehkä olisi voinut valita vähän helpommankin laatan muodon eikä mitään kaarevaa, mutta minähän hainkin vähän jotain riimukirjoitusta muistuttavaa (hah! ;)

Tämä lyhyt oppimäärä opetti ainakin sen, että pohjan pitää olla täydellisessä iskussa ennen kaivertamista, koska kaiverrus ei ole kovin syvä ja sitä ei voi enää paljoa hioa. Itseasiassa tuo laatan muoto näyttää kyllä kaulassa pirun hyvältä, harjoitellaan!