Wednesday, December 31, 2008
HIM @ Nosturi 27.12.2008
Tämä postaus on vähän niinkuin jatkoa alla olevalle postaukselle, koska viikon postaustauon aikana oli juuri joulu, ja sitten kauan odotettu HIM:n Nosturin keikka! En halunnut siis tunkea näitä samaan postukseen, koska sitä ei olisi jaksanut lukea varmasti kukaan. Ei kyllä tätäkään, koska aion selittää aika pikkutarkasti koko reissun. Pahoittelen sitä ettei minulla ole nyt yhtään itse ottamiani kuvia, vaan kuvat on Googlen kuvahaulla etsittyjä. Kuvasin kyllä eilen ostokset, mutta koneeni on niin täynnä ettei kuvat edes mahdu tähän! Siitä syystä varmaan perjantaina luvassa ulkoisen kovalevyn osto..
Tapaninpäivänä eli viime perjantaina lähdin siis kaverini Vilun ja hänen iskänsä luo yöksi, että pääsisimme aamulla hyvin lähtemään Vilun kaverin Suvin ja hänen perheensä kanssa Espooseen, nimittäin se Vilun kaveri Kalle oli perunyt VIIMEISENÄ ILTANA Hesan reissunsa, joten oli aika onni että Suvi oli vanhempiensa kanssa täällä kotikaupungissani ilmeisesti kesämökillään.
No, lauantaiaamuna Vilu sitten ilmottaa Suville että minun ja Vilun liput on Vilun äidin luona ja ne pitäisi hakea sieltä, mutta se ei sitten meinannut ollakaan niin helppoa, vaan meinasimme joutua menemään bussilla. Olin kyllä varma että koko reissu on tuhoon tuomittu kun heti aamulla alkoi ongelmat. Onneksi sitten lopulta saimme kyydin Espooseen Suvin luo, jossa olimme sitten kaksi yötä.
Lähdimme melkein heti bussilla Espooseen tultuamme Helsinkiin, ja shoppailimme jonkin aikaa Kampissa ennen kuin lähdimme kävelemään Nosturiin. Tietenkään sekään ei mennyt niin halposti, koska Vilu ja Suvi eivät muistaneet miten sinne mennään. Niinpä sitten menimme jotain ihan ihme reittiä joka oli aika mukavan pitkkä, mutta lopulta löysimme Nosturille kun olimme kysyneet apua joltain neljältä eri tyypiltä.
Nosturille saapuessamme kello oli jotain vajaa 18, ja ovien oli määrä avautua klo 19. Paljoa siellä ei silti ollut porukkaa jonottamassa, ja minun puolesta olisimme voineet mennä kiltisti jonon perälle, mutta pääsimme sitten jonkun Suvin tutun ansiosta odottamaan sinne ihan eteen. Olin kyllä kuolla häpeästä kun ohitimme jonon... Ulkona oli juuri hirveän kylmä, ja jonkun 45 min odotuksen jälkeen meille tultiin ilmoittamaan, että ovet avautuvat vasta klo 19.30. Siinä sitten varpaatkin alkoivta olla aika kuoliossa..
Lopulta sitten ovet avattiin, ja alkoi ihan kamala ryysis, liiskaannuin sitä ovea vasten. XD Onneksi siitä sitten pääsin narikoille, ja narikoiden jälkeen jouduimme pysähtymään melkein heti uudestaan yhden oven eteen. Oli aika tiivis tunnelma. Siinä sitten Viluun tarrautuneena odotettiin, ja ovet aukaistiin jälleen ja pääsimme menemään portaat ylös. Mutta kiva juttu, juuri ennen sitä salia oli taas ovet kiinni, ja olin sellaisessa puristuksessa jonkun isokokoisen ihmisen edessä että huh huh. Lopulta pääsimme salin vai mikä nyt onkaan puolella ja juoksimme vain äkkiä niin eteen kuin pystyimme, ja tajusion vasta sitten että olin päässyt Vilun kanssa tokaan riviin, ja Suvi ihan meidän lähelle ekaan riviin! En ollut odottanut mitään sellaista, enkä osannut arvioida yhtään miten kamala keikka tulisi olemaan kun olen tokarivissä ja takana olevat litistävät takaa päin ja Vilu oli kertonut kauhujuttuja keikoista.
Muistin siinä odotellessa että Vilu oli kertonut että Nosturin katossa on kiinni iso Hertagarm, ja se oli siirretty lavan yläpuolelle. Löysin siitä tällaisen kuvan netistä:
Koko lauantain huonoin juttu oli kyllä se, että koko päivä oli pelkkää odottamista, ja lämppäriäkin siinä sitten odotettiin jonkin aikaa. Päätin sitten keikan alettua että aion pysyä niin kauan siinä kakkosrivissä kuin mahdollista, ja pidin koko ajan siinä kaiteesta kiinni.
Lämppärin lopetettua jouduimme sitten odottamaan taas jonkun tunnin HIMiä, ja he aloittivatkin n. 15 min myöhässä. Porukka tunki koko ajan eteenpäin, mutta pysyin kuitenkin kohtuu helposti paikallani ja Vilu vieressäni. :D
Lopulta sitten HIM aloitti, ja oli siinä odotusvaiheessa kerennyt ajatella että onko tämä tosiaan kaiken tämän arvoista, mutta HIMin soittaessa olin sitä mieltä että on. :)
Kuten edellisessä postauksessa kerroin, en ottanut sinne kameraa mukaan, koska en tiennyt yhtään mitä odottaa, eikä Nosturissa olisi edes saanut kuvata, mutta eipä sitä kieltoa kukaan noudattanut.. Tässä muuten set list, toivon mukaan se on oikea: It's All Tears, Rip Out the Wings of a Butterfly, Right Here in My Arms, Buried Alive By Love, Join Me, Passion's Killing Floor, Wicked Game, Killing Loneliness, Soul on Fire, The Funeral of Hearts, Your Sweet 666, The Kiss of Dawn, The Sacrament, Poison Girl, Rebel Yell, When Love and Death Embrace.
HIM meinasi lopettaa tuossa vaiheessa, mutta palasi kuitenkin lavalle esittämään n. 10 min kestävän Sleepwalking Past Hope:n. :)
Päätinpä sitten YouTubesta etsiä muiden kuvaamia keikkavideoita, ja tässä on Rip Out the Wings of a Butterfly. Harmi etten löytänyt yhtä aika loistavaa videota Villen välispiikistä, kun edessämme olleet tyypit heittivät lavalle banaanin jonka päällä oli kortsu ja sitten Ville liiskasi sen. :''D
Himpuloiden poistutta lavalta alkoi vesipullojen ja muiden jako, ja saimme kaikkii juomapullot joista oli vähän juotu, ja nyt ajattelemme kaikki että "Juuri minulla on totta kai Ville Valon pullo ♥" ja sitä rataa. XD Nyt se pullo on tuolla hyllyni päällä. 8))
Keikka sujui muuten hyvin jos ei tietysti lasketa sitä että välillä oli karsea jano ja takana olevat työnsivät, mutta Vilu kertoi ennen keikkaa että juuri sen jälkeen tulee suunnilleen paras olo, ja hän oli kyllä oikeassa. :D
Nosturista sitten lähdimme takasin Kampille n. 00.30 yöllä seuraten muita ihmisiä, ja tajusimme että olisimme päässeet suoraan Nosturiin jos olisimme jatkaneet yhtä tietä Ruttiksen ohi.. No, tuli ainakin liikuntaa. :D Muuta jännää minulla ei sitten paljoa ole kerrottavana, sunnuntai kului Kampissa ja Forumissa shoppaillessa ja Espoossa hengatessa. Maanantaina sitten lähdimme Helsinkiin Vilun kanssa kahdestaan, ja kävimme mm. Itiksessä metrolla. Olin muuten ekaa kertaa metrossa, haha! :DD
Ajattelimme että lähtisimme kotiin vasta n. klo 00.30 lähtevällä bussilla, mutta koska emme keksineet enää tekemistä, niin palasimme nopeasti metrolla Kamppiin ja otimme tavaramme säilöstä ja lähdimme kotia päin jossain 19.30. Bussissa oli meidän lisäksi vain muutama tyyppi, ja saimme olla takapenkeillä rauhassa. Aloitin siinä matkalla Uusi Kuu -kirjan lukemisen, kun en ole lomalla aiemmin ehtinyt. Linja-autoasemalla olimme sitten jossai 00.30 aikaan pysähdysten takia, ja sieltä sitten isäni haki meidät ja pääsin kotiin nukkumaan.
Olipas tylsä kertomus, kun ei ole edes kuvamateriaalia, mutta ostokset esittelen varmaan seuraavassa postauksessa, kuten myös Vilulta myöhäiseksi joululahjaksi saadun Marilyn taulun. Se on muuten nyt kolmanteni. ♥ Että kiitos vaan vielä Vilulle kun ostit sen menomatkalla Kuortista. :)
Tähän mennessä on siis ollu mukava loma joitain hetkiä lukuunottamatta, mutta tämä päivä onkin sitten niin masentava kun olla vain voi, koska dataan KOKO PÄIVÄN yksinään kotona, kun muut ovat viettämässä uutta vuotta. Että ei käy kateeksi. Eilen minulla oli ainakin vielä kolme eri vaihtoehtoa/suunnitelmaa, mutta kaikki peruuntuivat. No, ei se ole uutta minulle. Olisin siis viettänyt uuden vuoden joko serkkuni, Vilun tai vanhempieni ja kummieni + serkkun kanssa mökillä, mutta ei sitten. Mielummin jäin nyt sitten vaikka yksin tänne dataamaan kun en halunnut pelkästään vanhempieni kanssa lähteä mökille. Vielä alle kuusi tuntia tätä vuotta, ja minä vietän loppuvuoden ihan yksin..
Mutta nyt riittää angstaaminen, vaikka muina vuosina onkin aina ollut tekemistä ja seuraa. Kaikesta huolimatta mielenkiintoista uutta vuotta -09 kaikille, ja toivon että tuleva vuosi olisi parempi kuin -08, vaikka näin toivon kyllä joka vuosi. Vaikka tietysti vuodessa -08 oli myös puolensa, ja yhdestä niistähän tämä postaus juuri kertoi.
Np: HIM - Vampire Heart
Tapaninpäivänä eli viime perjantaina lähdin siis kaverini Vilun ja hänen iskänsä luo yöksi, että pääsisimme aamulla hyvin lähtemään Vilun kaverin Suvin ja hänen perheensä kanssa Espooseen, nimittäin se Vilun kaveri Kalle oli perunyt VIIMEISENÄ ILTANA Hesan reissunsa, joten oli aika onni että Suvi oli vanhempiensa kanssa täällä kotikaupungissani ilmeisesti kesämökillään.
No, lauantaiaamuna Vilu sitten ilmottaa Suville että minun ja Vilun liput on Vilun äidin luona ja ne pitäisi hakea sieltä, mutta se ei sitten meinannut ollakaan niin helppoa, vaan meinasimme joutua menemään bussilla. Olin kyllä varma että koko reissu on tuhoon tuomittu kun heti aamulla alkoi ongelmat. Onneksi sitten lopulta saimme kyydin Espooseen Suvin luo, jossa olimme sitten kaksi yötä.
Lähdimme melkein heti bussilla Espooseen tultuamme Helsinkiin, ja shoppailimme jonkin aikaa Kampissa ennen kuin lähdimme kävelemään Nosturiin. Tietenkään sekään ei mennyt niin halposti, koska Vilu ja Suvi eivät muistaneet miten sinne mennään. Niinpä sitten menimme jotain ihan ihme reittiä joka oli aika mukavan pitkkä, mutta lopulta löysimme Nosturille kun olimme kysyneet apua joltain neljältä eri tyypiltä.
Nosturille saapuessamme kello oli jotain vajaa 18, ja ovien oli määrä avautua klo 19. Paljoa siellä ei silti ollut porukkaa jonottamassa, ja minun puolesta olisimme voineet mennä kiltisti jonon perälle, mutta pääsimme sitten jonkun Suvin tutun ansiosta odottamaan sinne ihan eteen. Olin kyllä kuolla häpeästä kun ohitimme jonon... Ulkona oli juuri hirveän kylmä, ja jonkun 45 min odotuksen jälkeen meille tultiin ilmoittamaan, että ovet avautuvat vasta klo 19.30. Siinä sitten varpaatkin alkoivta olla aika kuoliossa..
Lopulta sitten ovet avattiin, ja alkoi ihan kamala ryysis, liiskaannuin sitä ovea vasten. XD Onneksi siitä sitten pääsin narikoille, ja narikoiden jälkeen jouduimme pysähtymään melkein heti uudestaan yhden oven eteen. Oli aika tiivis tunnelma. Siinä sitten Viluun tarrautuneena odotettiin, ja ovet aukaistiin jälleen ja pääsimme menemään portaat ylös. Mutta kiva juttu, juuri ennen sitä salia oli taas ovet kiinni, ja olin sellaisessa puristuksessa jonkun isokokoisen ihmisen edessä että huh huh. Lopulta pääsimme salin vai mikä nyt onkaan puolella ja juoksimme vain äkkiä niin eteen kuin pystyimme, ja tajusion vasta sitten että olin päässyt Vilun kanssa tokaan riviin, ja Suvi ihan meidän lähelle ekaan riviin! En ollut odottanut mitään sellaista, enkä osannut arvioida yhtään miten kamala keikka tulisi olemaan kun olen tokarivissä ja takana olevat litistävät takaa päin ja Vilu oli kertonut kauhujuttuja keikoista.
Muistin siinä odotellessa että Vilu oli kertonut että Nosturin katossa on kiinni iso Hertagarm, ja se oli siirretty lavan yläpuolelle. Löysin siitä tällaisen kuvan netistä:
Koko lauantain huonoin juttu oli kyllä se, että koko päivä oli pelkkää odottamista, ja lämppäriäkin siinä sitten odotettiin jonkin aikaa. Päätin sitten keikan alettua että aion pysyä niin kauan siinä kakkosrivissä kuin mahdollista, ja pidin koko ajan siinä kaiteesta kiinni.
Lämppärin lopetettua jouduimme sitten odottamaan taas jonkun tunnin HIMiä, ja he aloittivatkin n. 15 min myöhässä. Porukka tunki koko ajan eteenpäin, mutta pysyin kuitenkin kohtuu helposti paikallani ja Vilu vieressäni. :D
Lopulta sitten HIM aloitti, ja oli siinä odotusvaiheessa kerennyt ajatella että onko tämä tosiaan kaiken tämän arvoista, mutta HIMin soittaessa olin sitä mieltä että on. :)
Kuten edellisessä postauksessa kerroin, en ottanut sinne kameraa mukaan, koska en tiennyt yhtään mitä odottaa, eikä Nosturissa olisi edes saanut kuvata, mutta eipä sitä kieltoa kukaan noudattanut.. Tässä muuten set list, toivon mukaan se on oikea: It's All Tears, Rip Out the Wings of a Butterfly, Right Here in My Arms, Buried Alive By Love, Join Me, Passion's Killing Floor, Wicked Game, Killing Loneliness, Soul on Fire, The Funeral of Hearts, Your Sweet 666, The Kiss of Dawn, The Sacrament, Poison Girl, Rebel Yell, When Love and Death Embrace.
HIM meinasi lopettaa tuossa vaiheessa, mutta palasi kuitenkin lavalle esittämään n. 10 min kestävän Sleepwalking Past Hope:n. :)
Päätinpä sitten YouTubesta etsiä muiden kuvaamia keikkavideoita, ja tässä on Rip Out the Wings of a Butterfly. Harmi etten löytänyt yhtä aika loistavaa videota Villen välispiikistä, kun edessämme olleet tyypit heittivät lavalle banaanin jonka päällä oli kortsu ja sitten Ville liiskasi sen. :''D
Himpuloiden poistutta lavalta alkoi vesipullojen ja muiden jako, ja saimme kaikkii juomapullot joista oli vähän juotu, ja nyt ajattelemme kaikki että "Juuri minulla on totta kai Ville Valon pullo ♥" ja sitä rataa. XD Nyt se pullo on tuolla hyllyni päällä. 8))
Keikka sujui muuten hyvin jos ei tietysti lasketa sitä että välillä oli karsea jano ja takana olevat työnsivät, mutta Vilu kertoi ennen keikkaa että juuri sen jälkeen tulee suunnilleen paras olo, ja hän oli kyllä oikeassa. :D
Nosturista sitten lähdimme takasin Kampille n. 00.30 yöllä seuraten muita ihmisiä, ja tajusimme että olisimme päässeet suoraan Nosturiin jos olisimme jatkaneet yhtä tietä Ruttiksen ohi.. No, tuli ainakin liikuntaa. :D Muuta jännää minulla ei sitten paljoa ole kerrottavana, sunnuntai kului Kampissa ja Forumissa shoppaillessa ja Espoossa hengatessa. Maanantaina sitten lähdimme Helsinkiin Vilun kanssa kahdestaan, ja kävimme mm. Itiksessä metrolla. Olin muuten ekaa kertaa metrossa, haha! :DD
Ajattelimme että lähtisimme kotiin vasta n. klo 00.30 lähtevällä bussilla, mutta koska emme keksineet enää tekemistä, niin palasimme nopeasti metrolla Kamppiin ja otimme tavaramme säilöstä ja lähdimme kotia päin jossain 19.30. Bussissa oli meidän lisäksi vain muutama tyyppi, ja saimme olla takapenkeillä rauhassa. Aloitin siinä matkalla Uusi Kuu -kirjan lukemisen, kun en ole lomalla aiemmin ehtinyt. Linja-autoasemalla olimme sitten jossai 00.30 aikaan pysähdysten takia, ja sieltä sitten isäni haki meidät ja pääsin kotiin nukkumaan.
Olipas tylsä kertomus, kun ei ole edes kuvamateriaalia, mutta ostokset esittelen varmaan seuraavassa postauksessa, kuten myös Vilulta myöhäiseksi joululahjaksi saadun Marilyn taulun. Se on muuten nyt kolmanteni. ♥ Että kiitos vaan vielä Vilulle kun ostit sen menomatkalla Kuortista. :)
Tähän mennessä on siis ollu mukava loma joitain hetkiä lukuunottamatta, mutta tämä päivä onkin sitten niin masentava kun olla vain voi, koska dataan KOKO PÄIVÄN yksinään kotona, kun muut ovat viettämässä uutta vuotta. Että ei käy kateeksi. Eilen minulla oli ainakin vielä kolme eri vaihtoehtoa/suunnitelmaa, mutta kaikki peruuntuivat. No, ei se ole uutta minulle. Olisin siis viettänyt uuden vuoden joko serkkuni, Vilun tai vanhempieni ja kummieni + serkkun kanssa mökillä, mutta ei sitten. Mielummin jäin nyt sitten vaikka yksin tänne dataamaan kun en halunnut pelkästään vanhempieni kanssa lähteä mökille. Vielä alle kuusi tuntia tätä vuotta, ja minä vietän loppuvuoden ihan yksin..
Mutta nyt riittää angstaaminen, vaikka muina vuosina onkin aina ollut tekemistä ja seuraa. Kaikesta huolimatta mielenkiintoista uutta vuotta -09 kaikille, ja toivon että tuleva vuosi olisi parempi kuin -08, vaikka näin toivon kyllä joka vuosi. Vaikka tietysti vuodessa -08 oli myös puolensa, ja yhdestä niistähän tämä postaus juuri kertoi.
Np: HIM - Vampire Heart
Joulu oli ja meni
Nyt tuli taas sitten viikon postaustauko, sori. Joulukin oli ja meni, ja tiedän että nyt on huono hetki kertoa siitä kun huomenna on jo uusi vuosi. No, aion nyt kuitenkin esitellä tässä saamani lahjat ja muut, ja minua pyydettiinkin näyttämään asu jossa vietin joulun, joten.. :D
Olin siis perheeni kanssa aaton kotonamme, ja päätin sitten pukeutua näinkin hurmaavaan asuun..
♥ hame: Ekotori
♥ huppari: tuliainen Viipurista
♥ t-paita: Vilulta
♥ polvisukat: joskus joululahjaksi saadut
♥ villasukat: itse tehdyt
♥ tonttulakki: ?
♥ vyö: äidin vanha
♥ helmet: Vilulta
♥ hopeinen ponnari: Allulta
♥ Hello Kitty -ponnarit: H&M
Haha, että ainakin vähän erilainen asu kuin normisti. XD
Joulu sujui oikein mukavasti, ja tuntui että ekaa kertaa odotin enemmänkin kaikkea muuta mukavaa kuin pelkkiä lahjoja. Joulusaunan jälkeen minä toimin lahjojen jakajana, ja kuvasimme lahjojen jaosta monta videota. En kyllä niitä tänne aio laittaa. :D
Tässä vähän aaton kuvailua sisällä.
Näkymä keittiön ikkunastamme.
Adventtitähti.
Äitini oli ostanut tänä vuonna erilaisen joulutähden, nimittäin vaaleanpuna-valkoisen. Toivottavasti tuollainen olisi myös ensivuonna!
Kävimme myös aattona kävelemässä, tässä muutama kuva.
Saimme laitettua punaiset jouluvalot kivasti menemään pitkin koiriemme tarhaa, jossa koirat ovat välillä kesällä.
Koska en syö lihaa, kalaa, kanaa enkä mitään karkkeja, niin piti vähän itse soveltaa joulusyömisieni kanssa. Ostimme ensimmäistä kertaa kokonaisen ananaksen, ja se oli tosi hyvää, paitsi että suutani alkoi kyllä kirvellä.
Koiramme eivät varmaan vielä aamulla aavistaneet mitään että illalla on luvassa lahjojen jakoa, joten ne lämmittelivät rauhassa takan edessä.
Hain kyllä ihan itselleni tuon tyynyn tuohon takan eteen, mutta Remu sitten päätti vallata sen..
Mahduin minäkin siihen sitten lopulta, ja yritin ottaa kuvaa kun syön tuossa samalla joulutorttua. Tuli kyllä huono kuva. :D
Lahjojen ilmestyttä kuusen alle Pimu päätti aloittaa niiden vartioimisen, ja se murisi muille koirille jos ne edes vilkaisivat lohjoihin päin. :DD Muuten niin söpö ja lauhkea Pimu muuttui lahjojen edessä aika itsekeskeiseksi.
Haha, tässä myös video jossa kuuluu vähän tuota Pimun murinaa kun se murisee Napsulle ja Remulle. :D
Tämä oli Napsulle jo kymmenes joulu, joten se tiesi mistä lahjojen saamisessa on kyse, joten se meni onnellisesti avaamaan luupakettiaan.
Lupasin kuvata saamani lahjat, joten tässä ne nyt on.
Kummeiltani sain mm. tämän suuren pinkin seinäkellon.
..Kuten myös alla olevan pistaasin värisen KoKo-lautasen. Keräilin tuota KoKo-sarjaa ruskeana ja limenä, mutta kun limen tekeminen lopetettiin ja minulta puuttui enää lime lautanen, niin nyt sitten tuo pistaasi saa kelvata, vaikka ärsyttää kylläkin kun yksi lautanen on eri sävyä.
Astioita sain myös muita, nimittäin äidiltäni Mörkö- ja Hattivattimukit ja Mymmeli kulhon. Nyt minulla taitaa olla 10 Muumimukia ja 4 kulhoa! :) Sori kun näissä kuvissa vääristyy värit, kun otin ne ilman salamaa hehkulamppuvalaistuksessa. Mörkömuki on siis oikeasti tummansininen ja Hattivattimuki oranssi, ja Mymmelikulho pinkki.
Tässä myös pari korttia jotka sain.
En nyt tiedä oliko sopivaa ottaa kuva rahoistaan, mutta lahjoja ne on siinä missä muutkin. :D Eli rahaa yhteensä 120€, sitten Allulta Glitterin vaal.pun setti jossa on panta ja kaksi rusettipinniä, Allulta myös Body Shopin saippua ja enkelimagneetti. Äidiltä dödö.
Tässä myös Allulta saatu pinkki baskeri ja äidiltä saatu Parrotsin Japan Mix sekoitus, jossa on jotain pähkinajuttuja ja muuta suolaista pikku purtavaa.
Äidiltä sain lahjat tuossa korissa, ja siinä oli muiden juttujen lisäksi nuo Seppälän pyjamahousut. Tiesin kyllä että saan nämä kun olin mukana ostamassa näitä, ja tiesin kyllä Muumiastioistakin.
Lisäksi sain äidiltä pyjaman, johon kuuluu pinkki t-paita ja pilvihousut.
Sitten ehkä suurin yllätys, eli se, että isäni oli erikseen ostanut minulle lahjan! En ole varmaan melkein ikinä saanut häneltä mitään mitä hän olisi ihan itse hommannut, mutta hän oli mennyt ja ostanut minulle tämän mustan venyväranteisin Leijona-rannekellon! Tuo on muuten kiva, mutta pitää käydä vähän lyhennyttämässä vähän tuota ranneketta kun minulla on niin kapean ranteen ja kädet.
Äitini sai samanlaisen kellon mutta kullanvärisen, joten voimme hänen kanssaan aina vaihtaa kelloja asujemme mukaan. :D
Sain vielä pari muutakin lahjaa, ja olen tosi tyytyväinen saamiini lahjoihini, ja voisin kyllä senkin laskea joululahjaksi, että sain mennä sinne 27.12 olleeseen HIMin Nosturin keikalle, ja vanhempani vielä maksoivat lipunkin. Niin, olin tosiaan siellä keikalla muutama päivä sitten, ja en tiedä pitäisikö minun tehdä siitä ihan oma postauksensa, koska olisi niin paljon kerrottavaa! Tämä viikon taukokin johtuu siitä, ja olin eilen liian laiska kirjoittamaan. Suurin harmin aihe on se, että en ottanut koko reissulla yhtään ainutta kuvaa! Yleensä kuvaan melkein kaiken, mutta en sitten siellä jaksanut kaivaa missään vaiheessa kameraa esiin, eikä siellä keikalla edes ollut kameraa mukana, kun en uskaltanuut uhrata sitä.
Okei, mutta nyt en kerro matkasta yhtään enempää, alan vaikka kohta kirjoittamaan uutta postausta ettei tämä mene yhtään sekavammaksi. :DD
Np. Billy Talent - Fallen Leaves
PS. Vaihdoin muuten eilen vähän ulkoasua Nompan antamilla ohjeilla. En ole ennen tajunnut että sitä voi muuttaa niin helposti. 8'')) Kiitos Nomppa! Pitää kyllä katsoa muutanko tuota pinkin sävyä johonkin toiseen.
Olin siis perheeni kanssa aaton kotonamme, ja päätin sitten pukeutua näinkin hurmaavaan asuun..
♥ hame: Ekotori♥ huppari: tuliainen Viipurista
♥ t-paita: Vilulta
♥ polvisukat: joskus joululahjaksi saadut
♥ villasukat: itse tehdyt
♥ tonttulakki: ?
♥ vyö: äidin vanha♥ helmet: Vilulta
♥ hopeinen ponnari: Allulta
♥ Hello Kitty -ponnarit: H&M
Haha, että ainakin vähän erilainen asu kuin normisti. XD
Joulu sujui oikein mukavasti, ja tuntui että ekaa kertaa odotin enemmänkin kaikkea muuta mukavaa kuin pelkkiä lahjoja. Joulusaunan jälkeen minä toimin lahjojen jakajana, ja kuvasimme lahjojen jaosta monta videota. En kyllä niitä tänne aio laittaa. :D
Tässä vähän aaton kuvailua sisällä.
Näkymä keittiön ikkunastamme.
Adventtitähti.
Äitini oli ostanut tänä vuonna erilaisen joulutähden, nimittäin vaaleanpuna-valkoisen. Toivottavasti tuollainen olisi myös ensivuonna!
Kävimme myös aattona kävelemässä, tässä muutama kuva.
Saimme laitettua punaiset jouluvalot kivasti menemään pitkin koiriemme tarhaa, jossa koirat ovat välillä kesällä.
Koska en syö lihaa, kalaa, kanaa enkä mitään karkkeja, niin piti vähän itse soveltaa joulusyömisieni kanssa. Ostimme ensimmäistä kertaa kokonaisen ananaksen, ja se oli tosi hyvää, paitsi että suutani alkoi kyllä kirvellä.
Koiramme eivät varmaan vielä aamulla aavistaneet mitään että illalla on luvassa lahjojen jakoa, joten ne lämmittelivät rauhassa takan edessä.
Hain kyllä ihan itselleni tuon tyynyn tuohon takan eteen, mutta Remu sitten päätti vallata sen..
Mahduin minäkin siihen sitten lopulta, ja yritin ottaa kuvaa kun syön tuossa samalla joulutorttua. Tuli kyllä huono kuva. :D
Lahjojen ilmestyttä kuusen alle Pimu päätti aloittaa niiden vartioimisen, ja se murisi muille koirille jos ne edes vilkaisivat lohjoihin päin. :DD Muuten niin söpö ja lauhkea Pimu muuttui lahjojen edessä aika itsekeskeiseksi.
Haha, tässä myös video jossa kuuluu vähän tuota Pimun murinaa kun se murisee Napsulle ja Remulle. :DTämä oli Napsulle jo kymmenes joulu, joten se tiesi mistä lahjojen saamisessa on kyse, joten se meni onnellisesti avaamaan luupakettiaan.
Lupasin kuvata saamani lahjat, joten tässä ne nyt on.Kummeiltani sain mm. tämän suuren pinkin seinäkellon.
..Kuten myös alla olevan pistaasin värisen KoKo-lautasen. Keräilin tuota KoKo-sarjaa ruskeana ja limenä, mutta kun limen tekeminen lopetettiin ja minulta puuttui enää lime lautanen, niin nyt sitten tuo pistaasi saa kelvata, vaikka ärsyttää kylläkin kun yksi lautanen on eri sävyä.
Astioita sain myös muita, nimittäin äidiltäni Mörkö- ja Hattivattimukit ja Mymmeli kulhon. Nyt minulla taitaa olla 10 Muumimukia ja 4 kulhoa! :) Sori kun näissä kuvissa vääristyy värit, kun otin ne ilman salamaa hehkulamppuvalaistuksessa. Mörkömuki on siis oikeasti tummansininen ja Hattivattimuki oranssi, ja Mymmelikulho pinkki.
Tässä myös pari korttia jotka sain.
En nyt tiedä oliko sopivaa ottaa kuva rahoistaan, mutta lahjoja ne on siinä missä muutkin. :D Eli rahaa yhteensä 120€, sitten Allulta Glitterin vaal.pun setti jossa on panta ja kaksi rusettipinniä, Allulta myös Body Shopin saippua ja enkelimagneetti. Äidiltä dödö.
Tässä myös Allulta saatu pinkki baskeri ja äidiltä saatu Parrotsin Japan Mix sekoitus, jossa on jotain pähkinajuttuja ja muuta suolaista pikku purtavaa.
Äidiltä sain lahjat tuossa korissa, ja siinä oli muiden juttujen lisäksi nuo Seppälän pyjamahousut. Tiesin kyllä että saan nämä kun olin mukana ostamassa näitä, ja tiesin kyllä Muumiastioistakin.
Lisäksi sain äidiltä pyjaman, johon kuuluu pinkki t-paita ja pilvihousut.
Sitten ehkä suurin yllätys, eli se, että isäni oli erikseen ostanut minulle lahjan! En ole varmaan melkein ikinä saanut häneltä mitään mitä hän olisi ihan itse hommannut, mutta hän oli mennyt ja ostanut minulle tämän mustan venyväranteisin Leijona-rannekellon! Tuo on muuten kiva, mutta pitää käydä vähän lyhennyttämässä vähän tuota ranneketta kun minulla on niin kapean ranteen ja kädet.
Äitini sai samanlaisen kellon mutta kullanvärisen, joten voimme hänen kanssaan aina vaihtaa kelloja asujemme mukaan. :D
Sain vielä pari muutakin lahjaa, ja olen tosi tyytyväinen saamiini lahjoihini, ja voisin kyllä senkin laskea joululahjaksi, että sain mennä sinne 27.12 olleeseen HIMin Nosturin keikalle, ja vanhempani vielä maksoivat lipunkin. Niin, olin tosiaan siellä keikalla muutama päivä sitten, ja en tiedä pitäisikö minun tehdä siitä ihan oma postauksensa, koska olisi niin paljon kerrottavaa! Tämä viikon taukokin johtuu siitä, ja olin eilen liian laiska kirjoittamaan. Suurin harmin aihe on se, että en ottanut koko reissulla yhtään ainutta kuvaa! Yleensä kuvaan melkein kaiken, mutta en sitten siellä jaksanut kaivaa missään vaiheessa kameraa esiin, eikä siellä keikalla edes ollut kameraa mukana, kun en uskaltanuut uhrata sitä.Okei, mutta nyt en kerro matkasta yhtään enempää, alan vaikka kohta kirjoittamaan uutta postausta ettei tämä mene yhtään sekavammaksi. :DD
Np. Billy Talent - Fallen Leaves
PS. Vaihdoin muuten eilen vähän ulkoasua Nompan antamilla ohjeilla. En ole ennen tajunnut että sitä voi muuttaa niin helposti. 8'')) Kiitos Nomppa! Pitää kyllä katsoa muutanko tuota pinkin sävyä johonkin toiseen.
Tuesday, December 30, 2008
EL MOMENTO
El 24 de mayo de 2000 quedará guardado en la memoria y en el corazón de todos los hinchas Xeneizes, como uno de los días más gloriosos en la historia del club y particularmente como el día de: Martín Palermo.Se jugaba la revancha de los cuartos de final de la Copa Libertadores ante River. Boca debía ganar por dos o más goles de ventaja para pasar automáticamente a las semifinales de la Copa (en el encuentro de ida había caído 2 a 1, en el Monumental). Cuando el reloj marcaba 77’ ingresó al campo de juego Martín Palermo, luego de 6 meses de inactividad por la rotura de ligamentos cruzado. En ese momento la Bombonera explotó, menos el sector visitante, que se quedó mudo del miedo que le agarró. La noche no podía ser más perfecta: Apenas ingresó, Riquelme (de penal) puso el partido 2 a 0. Pero eso no era nada a comparación de lo que faltaba venir. A siete minutos del final del encuentro, Palermo recibió la pelota dentro del área rival, giró muy lentamente, ante la mirada atenta de los defensores millonarios, le pegó al balón y lo colocó junto al palo derecho del arquero Bonano...... GOOOOL, 3 a 0 ¡¡¡y a festejar!!! Palermo lloraba de la alegría, la 12 gritaba como nunca, y no era para menos, Boca pasaba a la semifinal de la Copa Libertadores de América y dejaba afuera a River, su eterno rival..Si para ese entonces, Palermo ya era muy querido por todos los boquenses, esa noche, sin lugar a dudas, se metió definitivamente en el corazón de la Mitad Más Uno.
El Verdugo
En su poco tiempo jugando para Boca, se puede decir que Martín ya tiene de “hijo” a River. Pero esta paternidad tiene su historia. Jugando para Estudiantes ya le hizo varios goles. Para Boca jugó 11 partidos contra las “gallinas” y les convirtió 8 goles. ¡Impresionante!.Por citar un ejemplo de lo que se está afirmando con seguridad podemos citar un partido en particular, jugado por una de las tantas copas de verano, donde Palermo se despachó con tres goles para la holgada victoria de Boca por 3-0 contra su archirrival. El primero a los 15 minutos de la etapa inicial. Luego de un tiro libre que ejecutó Riquelme desde la izquierda, Palermo entró por la derecha, paró la pelota con el pecho, y con un zurdazo certero venció a Burgos, al cual la pelota le pasó por entre las piernas.En el segundo tiempo, a los 6 minutos, Palermo recibió otra pelota de Riquelme, y esta vez desde afuera del área despidió un zurdazo ante la salida desesperada de Burgos. A los 27 minutos Palermo le puso el moño a una actuación fantástica. Sobre la izquierda, lejos del arco, tras un saque de Burgos que no pudo dominar Hernán Días, el delantero tomó la pelota, vio al arquero adelantado, patió un zurdazo desde 35 metros aproximadamente que fue camino hacia la red ante el regreso desesperado del guardametas.
EL BAUTISMO A RIVER
En la décima fecha del torneo Apertura 97, Boca tenía que enfrentar a su archirrival. El partido contra River era una prueba de fuego para Martín, y, como siempre, respondió con lo que mejor sabe hacer: goles. River se puso en ventaja con gol de Berti. En el segundo tiempo el “Huevo” Toresani empató el partido. A los 22 minutos Martín consiguió el triunfo. En un corner para Boca, se produjeron muchos forcejeos en el área, y en ese instante, Palermo se elevó más alto que todos los demás y con un cabezazo de pique al suelo decretó el gol. Se sacó la camiseta y bajo la lluvia festejó con todos los hinchas, quizás con un poco de bronca acumulada porque las cosas, hasta ese momento, no le había salido como él esperaba.
EL PRIMER GOL CON LA AZUL Y ORO
Su primer gol con la camiseta de Boca fue el 30 de septiembre de 1997 en la séptima fecha del torneo Apertura, el rival era Independiente y el arquero Faryd Mondragón. A partir de ese momento Palermo iba a demostrar que no estaba dispuesto a pasar desapercibido por BocaLa gente de Boca dudaba de la capacidad de Palermo. Era criticado por sus actuaciones y porque no cumplía -según ellos- con la función que tenía, que era hacer goles.
Mercado de pases
La llegada de Carlos Bianchi al puesto de manager y la necesidad de rearmar el equipo de cara a la Libertadores 2009, hacen que la lista de nombres que se manejen en el mundo Boca sea una de las más grandes que se han visto desde hace tiempo.
La jugada del presidente Ameal de contar con Carlos Bianchi como manager no es una jugada aislada. El consagrado presidente por la defunción de Pedro Pompilio es un directivo que a lo largo de su vida relacionada con el mundo Boca, no tuvo demasiada injerencia en los asuntos futbolísticos, sino con otros deportes y con las peñas del interior.
Reconociendo con humildad dicha falencia de la actividad principal del club, la que genera más cantidad de seguidores y de recursos, el nuevo presidente sabe que no tiene los conocimientos de su predecesor y que necesita de sabios consejos para mantener la hegemonía de Boca Juniors, tanto en Argentina, como en América, algo que a una década del comienzo de esta gloriosa etapa que atraviesa el club, no parece tan fácil.
Por eso, Ameal decidió rodearse de un hombre sabio en el fútbol y que parecía que su relación con Boca, por lo menos de manera contractual, parecía estar acabada tras la salida en el 2004, quebrada la relación con el entonces presidente, Mauricio Macri. Sin embargo, la posibilidad de estar lejos del banco del DT, y detrás de un escritorio, manejando los destinos del club, pareció satisfacer las necesidades del “virrey”, quien a pesar de aún no haber firmado contrato con el club, mostró dos caras que reflejan lo que será su tarea en el club.
La primera de ellas era la de aclarar que en ningún momento sus tareas se sobrepondrán con las del director técnico, en este momento y por un año más tras la renovación, Carlos Ischia. La segunda, e íntimamente relacionada con la mencionada anteriormente, es la elección de los destinos futbolísticos del club, donde Carlos Bianchi tendrá plenas facultadas para acercar y elegir jugadores, aunque la decisión final deberá ser consensuada con el técnico de turno.
Reconociendo con humildad dicha falencia de la actividad principal del club, la que genera más cantidad de seguidores y de recursos, el nuevo presidente sabe que no tiene los conocimientos de su predecesor y que necesita de sabios consejos para mantener la hegemonía de Boca Juniors, tanto en Argentina, como en América, algo que a una década del comienzo de esta gloriosa etapa que atraviesa el club, no parece tan fácil.
Por eso, Ameal decidió rodearse de un hombre sabio en el fútbol y que parecía que su relación con Boca, por lo menos de manera contractual, parecía estar acabada tras la salida en el 2004, quebrada la relación con el entonces presidente, Mauricio Macri. Sin embargo, la posibilidad de estar lejos del banco del DT, y detrás de un escritorio, manejando los destinos del club, pareció satisfacer las necesidades del “virrey”, quien a pesar de aún no haber firmado contrato con el club, mostró dos caras que reflejan lo que será su tarea en el club.
La primera de ellas era la de aclarar que en ningún momento sus tareas se sobrepondrán con las del director técnico, en este momento y por un año más tras la renovación, Carlos Ischia. La segunda, e íntimamente relacionada con la mencionada anteriormente, es la elección de los destinos futbolísticos del club, donde Carlos Bianchi tendrá plenas facultadas para acercar y elegir jugadores, aunque la decisión final deberá ser consensuada con el técnico de turno.
Como se señalo, Bianchi ya comenzó a idear el Boca modelo 2009 y las principales preocupaciones, no solo de el, sino de la directiva, pasan sobre que será de la portería del club. El 2008 fue un año muy sensible en dicho aspectos, ya que errores de los arqueros, costaron o estuvieron a punto de costarles títulos al club (referencias directas tanto a Migliore en el caso de que “costaron”, y de Javier García, en el “casi”).
Con Caranta borrado del plantel y sin chances de regresar con la renovación del contrato de Ischia, con Javier García operado, sin posibilidades de jugar hasta el mes de marzo, y con la única opción de Josué Ayala, quien cuenta con solo 20 minutos en primera, se plantea como totalmente necesario la llegada de un arquero.
Y la danza de nombres comenzó a circular. Quien partió con todos los números para volver a Boca fue el “Pato” Abbondanzieri, que actualmente ataja en el Getafe. Sus rendimientos no venían siendo de los mejores en el club madrileño y es de público conocimiento que ha perdido la titularidad en el seleccionado Argentino. Sin embargo, el Getafe solamente cuenta con un arquero de suplente, que no da garantías (Jacobo) y con Ustari todavía lesionado, no pondría tantas facilidades para la salida del “Pato”.
Carlos Bianchi tampoco veía con buenos ojos su llegada por los defectos que se le marcaban anteriormente, especialmente el flojo momento deportivo que vive. “Abbondanzieri mantiene un nivel regular, pero siempre comete un error por encuentro que termina perjudicando al equipo”, señala un periodista español, consultado por Ole acerca del nivel mostrado por el arquero.
Agustín Orión (San Lorenzo), Justo Villar (Valladolid), Federico Vilar (Atlante, surgido en las divisiones inferiores del club), Fabian Carini (Murcia) y Sebastián Torrico (Argentinos Juniors) fueron otros de los nombres que se mencionan como posibles refuerzos. Federico Vilar era uno de los preferidos por el Virrey, quien lo conoce tras los contactos que mantuvo en México por el contrato que lo unió con la cadena de televisión “Televisa”.
Y la danza de nombres comenzó a circular. Quien partió con todos los números para volver a Boca fue el “Pato” Abbondanzieri, que actualmente ataja en el Getafe. Sus rendimientos no venían siendo de los mejores en el club madrileño y es de público conocimiento que ha perdido la titularidad en el seleccionado Argentino. Sin embargo, el Getafe solamente cuenta con un arquero de suplente, que no da garantías (Jacobo) y con Ustari todavía lesionado, no pondría tantas facilidades para la salida del “Pato”.
Carlos Bianchi tampoco veía con buenos ojos su llegada por los defectos que se le marcaban anteriormente, especialmente el flojo momento deportivo que vive. “Abbondanzieri mantiene un nivel regular, pero siempre comete un error por encuentro que termina perjudicando al equipo”, señala un periodista español, consultado por Ole acerca del nivel mostrado por el arquero.
Agustín Orión (San Lorenzo), Justo Villar (Valladolid), Federico Vilar (Atlante, surgido en las divisiones inferiores del club), Fabian Carini (Murcia) y Sebastián Torrico (Argentinos Juniors) fueron otros de los nombres que se mencionan como posibles refuerzos. Federico Vilar era uno de los preferidos por el Virrey, quien lo conoce tras los contactos que mantuvo en México por el contrato que lo unió con la cadena de televisión “Televisa”.
En estos últimos días se sumaron dos nombres más. El primero es la del arquero del Atlético de Madrid, Leonardo Franco, quien finaliza su contrato a mitad de año y su club no parece tener intención de renovarle. El segundo, más conocido en el mundo Boca y que ha ganado muchos enteros en los últimos días, es Oscar Córdoba, que con 39 años y una decente temporada en el “Millonarios” de Colombia, tiene fuertes intenciones de finalizar su larga carrera en el club.
Adelantándonos una línea, en la defensa parece que hay pocas intenciones de reforzarse. La lesión de Paletta no complico mucho al equipo, ya que Forlín como Roncaglia cumplieron más que bien como centrales. Ibarra y Morel son inamovibles como lateral y Calvo es un buen comodín como recambio. De todos modos, parece que clubes mexicanos vienen con fuerza por el paraguayo, quien vería con buenos ojos un cambio de aires, con lo que desde el club se tiene en cuenta a dos jugadores para cubrir su ida: la de Clemente Rodríguez, actualmente libre y la de Fabian Monzón, en préstamo en el Betis. Surgió un interés del Napoli por Forlín, pero el jugador quiere quedarse.
Del mediocampo, Vargas, Battaglia y Dátolo tienen seguidores. El primero es pretendido por el Fenerbahce turco, y solo una buena oferta lo sacaría del club. En ese caso, el jugador del Inter de Brasil, Pablo Guiñazu, sería quien buscaría la directiva para reemplazarlo. A pesar del interés de algunos clubes ingleses por Battaglia, se desecha su salida, ya que con los Riquelme, fueron los pilares de este Boca 2008.
Adelantándonos una línea, en la defensa parece que hay pocas intenciones de reforzarse. La lesión de Paletta no complico mucho al equipo, ya que Forlín como Roncaglia cumplieron más que bien como centrales. Ibarra y Morel son inamovibles como lateral y Calvo es un buen comodín como recambio. De todos modos, parece que clubes mexicanos vienen con fuerza por el paraguayo, quien vería con buenos ojos un cambio de aires, con lo que desde el club se tiene en cuenta a dos jugadores para cubrir su ida: la de Clemente Rodríguez, actualmente libre y la de Fabian Monzón, en préstamo en el Betis. Surgió un interés del Napoli por Forlín, pero el jugador quiere quedarse.
Del mediocampo, Vargas, Battaglia y Dátolo tienen seguidores. El primero es pretendido por el Fenerbahce turco, y solo una buena oferta lo sacaría del club. En ese caso, el jugador del Inter de Brasil, Pablo Guiñazu, sería quien buscaría la directiva para reemplazarlo. A pesar del interés de algunos clubes ingleses por Battaglia, se desecha su salida, ya que con los Riquelme, fueron los pilares de este Boca 2008.
Con Dátolo la situación es diferente. El jugador viene amagando cada vez que se abre el libro de pases con que si llega una buena oferta de Europa, podría dejar el club, aprovechando su buen momento. Y con la salida de Neri Cardozo ya asegurada (no juega como titular desde agosto), el club se vería obligado a buscar un refuerzo por la banda izquierda.
Y ese refuerzo sería nada menos que Jofré Guerrón, que sonó mucho tras su gran Copa Libertadores, pero finalmente recaló en el Getafe. No ha podido adaptarse al fútbol español y el club “azulón”, no ve con malos ojos su salida, ya sea como una cesión o con una venta para recuperar la inversión realizada, cercana a los cinco millones de euros.
Y por último, la delantera. Que es algo que no hay que reforzar, sino que liberar. A falta de la recuperación de Palermo, cuya recuperación se completará en marzo, el equipo cuenta con un “overbooking” de delanteros muy grande. Al ya mencionado Palermo, hay que sumarle a Viatri, Figueroa, Palacio, Mouche, Noir y Jonathan Phillippe. Por eso el objetivo es liberar, y el primero en irse será “Tito” Noir, cuyo rendimiento bajo a lo largo del semestre. El Inter de Brasil se lo quiere llevar y Boca no ve como malos ojos una cesión.
En fin, esto es lo que de momento se ha hablado en el mundo Boca como posibles refuerzos. Veremos finalmente que sucede…
Y ese refuerzo sería nada menos que Jofré Guerrón, que sonó mucho tras su gran Copa Libertadores, pero finalmente recaló en el Getafe. No ha podido adaptarse al fútbol español y el club “azulón”, no ve con malos ojos su salida, ya sea como una cesión o con una venta para recuperar la inversión realizada, cercana a los cinco millones de euros.
Y por último, la delantera. Que es algo que no hay que reforzar, sino que liberar. A falta de la recuperación de Palermo, cuya recuperación se completará en marzo, el equipo cuenta con un “overbooking” de delanteros muy grande. Al ya mencionado Palermo, hay que sumarle a Viatri, Figueroa, Palacio, Mouche, Noir y Jonathan Phillippe. Por eso el objetivo es liberar, y el primero en irse será “Tito” Noir, cuyo rendimiento bajo a lo largo del semestre. El Inter de Brasil se lo quiere llevar y Boca no ve como malos ojos una cesión.
En fin, esto es lo que de momento se ha hablado en el mundo Boca como posibles refuerzos. Veremos finalmente que sucede…
El último que apague la luz
Fue dramático, como casi todo lo que le sucedió a este equipo en el torneo. Los nervios y la tensión se mantuvieron hasta que concluyó el encuentro en el estadio de Racing, pero finalmente se dio lo más probable y, pese a caer por 1-0, el Xeneize dijo campeón y coronó su estrella número 23 en campeonatos locales.El partido parecía controlado para Boca, pero sin embargo otro grosero error de Javier García le dio la posibilidad a Tigre de convertir a través de Lazzaro, de cabeza. Tuvo 20 minutos finales el conjunto de Cagna para ampliar el marcador, pero no le alcanzó pese a tirarse con todo lo que tenía al ataque. Para aumentar el nerviosismo de un tenso encuentro, Carlos Ischia decidió sacar a Javier García e incluir al debutante Josué Ayala.El triangular finalmente terminó con los tres equipos en tres unidades pero el Xeneize se llevó el título por diferencia de gol (+1). Importantísimo el tanto convertido por Cristian Chávez ante San Lorenzo.No dejó una imagen del todo buena pero el fútbol es así y el campeón otra vez es Boca Juniors. Y el último que apague la luz... Salud campeón y feliz navidad!!!
Subscribe to:
Posts (Atom)
